Päävalmentajan ohjaama vajaan kymmenen kilometrin happihyppely ja hotellimme ruhtinaallinen aamiainen toivottivat joukkueen terävästi tervetulleeksi kilpailupäivään numero kaksi. Myös otteluita oli tänään kaksi.
Aamupäivällä pelasimme Turkkia, kisojen tulokasmaata vastaan.
Suomi-Turkki -ottelun pikainen peliraportti:
Tulos: 10-0. Turkille. Olivat isoja poikia. Tosi isoja. Ja karvaisia. Joku olisi mahdollisesti voinut kuvitella, että vastassa oli u31-joukkue. Ja kuvittelikin. Koko Suomen joukkue.
Sen pituinen se.
Toinen peli iltapäivällä oli rakasta naapurimaatamme Ruotsia vastaan ja se määritteli pelaammeko sijoista 5-6 vai 7-8.
Tässä peliraportti kutkuttavan jännittävästä Suomi-Ruotsi -kamppailusta:
Molempien joukkueiden puolustuspeli oli viritetty äärimmilleen tätä kamppailua varten. (Ymmärrettävää, sillä häviö ei tullut kysymykseen - ja helpoiten on häviämättä, kun päästää omaan päähän vähän koreja! #urheiluklisee)
Peli aaltoili tasaisesti päästä toiseen, mutta alakerrat kestivät. Jopa niin hyvin, että kahden maalittoman erän jälkeen tuomari kävi tarkastamassa korit lasilevyjen varalta.
Kiikarit taululla siirryttiin siis jatkoerään, jossa pelin henki oli äkkikuolema. Seuraava kori ratkaisisi trillerin!
Leikki kulki kuuliaisesti varsinaisen peliajan käsikirjoituksen mukaan aina erän loppuhetkille saakka. Mutta vihdoin, ottelun vanhennuttua jo 42-minuuttiseksi, päättivät Suomen pojat, että pallottelu riittää!
Pallo tuotiin korille sillä kuuluisalla joukkovoimalla, jossa pitkä rummutus ruotsalaiseen lihamuuriin kantoi viimein hedelmää: syntyi reikä, josta Veerti pujautti pelivälineen sisään! Töttöröö, sanoi summeri.
Voitto maistui niin kultaiselta, että joukkue oli jo valmistautumassa torijuhliin, kunnes Vaahtera muistutti meidän pelaavan vielä huomenna sijasta viisi. Juhlistimme turnauksen avausvoittoamme hotellimme maittavalla pastaillallisella.
Sunnuntaina otetaan revanssi Tanskaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti