3.9.2016
Seinäjoen, Pohjanmaan sydämen, uimahallin aulassa on aistittavissa puhdas innostus. (Joukkue jaksaa juuri ja juuri seistä kolmirivissä päävalmentajan alkupuheen ajan.) Kaikilla on jo valtava hinku altaaseen, sillä kesätauko on totisesti ollut tuskastuttavan pitkä. On syyskuu ja maajoukkueleiri on alkamaisillaan!
Ensimmäinen allas alkaa pienimuotoisella pettymyksellä: pikkulintujen "auringonvarmasti suoritettavaksi" livertämät sukellusuinti- ja lihaskuntotestit eivät kuulemma kuulu tämän leirin ohjelmaan. Tämän kuultuaan Timo mielenosoituksellisesti piti maajoukkueen historian verkkaisimmat alkulämmittelyt. ”Löysäillään sitten, helkkari soikoon!”
Kuitenkin hyvin pian ensimmäisen pelisetin alettua sekä suupielet että terve puna nousivat urhojemme kasvoilla. "Oi kuinka metkaa uppopallo onkaan!” riemuittiin altaassa.
Altaiden välisellä tauolla pidettiin palaveri pelitaktiikasta ja kisamatkasta. Lisäksi joukkue sai valmennusjohdolta suoraakin suoremman palautteen ensimmäisen altaan suorituksista - säälimättömällä videomateriaalilla maustettuna. Kova paine tekee hiilenpalasta timantin!
Ehdittiin myös käydä tankkaamassa eväsvarastoja ja ihailemassa Seinäjoen nähtävyyksiä. Tai nähtävyyttä. Ajettiin siis kauppareissulla Lakeuden Ristin ohi. ” Outoja taloja näillä pohjalaisilla”, kuului auton takapenkiltä.
Valmentajakaksikon palopuhe oli selvästi uponnut kaljuihin ja ei-niin-kaljuihin päihin, sillä toisella altaalla toiminta näytti paikoitellen jopa maajoukkuemaiselta. Iltapäivä hurahti kuin siivillä harjoitteiden ja vauhdikkaiden pelisettien parissa. Hyökkääjämme eivät tosin olleet ymmärtäneet, kun palaverissa oli todettu karvauksen olevan työtä - Heille oli pienen elämänsä julistettu työnteon olevan vaivalloista ja epämukavaa. Eivät osanneet yhdistää moisia ominaisuuksia karvaukseen.
Ilta-altaan jälkeen joukkue koki saunatiloissa lihaksia vertaillessaan valaistuksen: mitä enemmän kisa-altaassa on suomalaista lihaa sitä vähemmän vastustajilla on pelitilaa! Siitä innostuneena iltapala päätettiin yksimielisesti nauttia Turkinpippuri-pitseriassa, joka lakeuksilla tunnetaan paikkana, jossa ”isookin isäntä saa vattansa täytehen.” Päti ilmeisesti myös uppopalloilijoihin.
Eikä kommelluksilta tälläkään kertaa säästytty: asioidessaan inva-wc:ssä eräs Joensuulainen sankari yritti vetää pöntön suorittamalla pienoisen Tarzan-performanssin katosta roikkuvassa hälytysnarussa. Kun sireeni oli huutanut kymmenisen minuuttia, hän alkoi tajuta ettei suoritus tainnutkaan mennä niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä... Eerolle ja Tonille tilanne lieni ennestään tuttu, sillä vilkaistuaan toisiaan he rutiininomaisesti poikkesivat WC:ssä hiljentämässä hälytyksen.
Ruokailun jälkeen jakauduttiin majoituksiin. Noin puolet menivät managerimme järjestämään luksusmajoitukseen hieman keskustan ulkopuolelle ja toinen puolisko päätti hakea autenttista kokemusta majoittumalla paikallisen, ”Suomen nopeimman satakakskytsenttisen”, nykyään sparraillen ja blogitarinoiden vaikuttavan Santun luokse. Ilta eteni rennosti Netflixin ja chillailun parissa. Timo ja Leevi näppäilivät ukulelea ja kitaraa.
4.9.2016
Toinen leiripäivä alkoi Pelttarin johdolla pirteällä aamulenkillä. ”Miksi vain kymmenen kilometriä ja miksi vasta nyt kahdeksalta?” kuului joukkueelta. On ne innokkaita velikultia! Nuorukaisille myönnettiin reippailun lopuksi lupa tehdä punnerruksia. ”Kunhan ette nyt aivan sadoittain…”, sanoi valmentajakaksikko. Hyvät valmentajat ymmärtävät myös levon tärkeyden.
Altailla panostettiin erityisesti yhteispelin hiomiseen ja erikoistilannepelaamiseeen. Alivoimamaaleja iskettiin suvereenisti sekä sinisen että valkoisen joukkueen toimesta. Kun taas ylivoimapuolustus… Noh, toivottavasti kisavastustajat eivät hirveästi kuluta jäähypenkkiään...
Tasakentällisin pelatessa peli aaltoili mukavasti päästä toiseen. Peliväline liikkui, mutta puolustukset kestivät. Pisimpiä palloja päädyttiin katkomaan satunnaisilla erikoistilanteilla.
Väsymys ei juurikaan näkynyt nuorukaisten pelissä viimeisellä altaalla. Liike, syötöt ja peliäly olivat huomattavasti terävämpiä ensimmäiseen päivään verrattuna - koneiden puhdistus kesän pölyistä oli onnistuneesti suoritettu!
Loppupalaverin ja erohalien jälkeen pelaajat lupaavat jatkaa innokkaasti omatoimista harjoitteluaan.
Sandefjord, olemme tulossa!
Irrallisia huomautuksia:
-Veerti voitti leirin nopeuskisan.
-Toni voitti rankkariturnauksen
-Timo voitti rankkariturnauksen
-Molemmat väittävät voittaneensa
-Yksikään pelaaja ei vuotanut verta leirillä (!!!)
-Paitsi Simo vähän, mutta sormia ei lasketa
Ja tärkeimpänä:
-Joukkue kiittää sparraajia ja hallihenkilökuntaa!
