Päätöspäivän peli Tanskaa vastaan päättyi tappioomme numeroin 0-2. Laimeahko kamppailu ratkesi kyseenalaiseen rankkariin, josta vastustaja onnistui taikomaan pallon korin pohjalle. Onnittelut hyvästä tuuristaan.
Ottelun jälkeen Tanska juhli ihmeen railakkaasti huomioiden, että sijoittuvat onnenkantamoisella sijalle viisi. Elivät varmaan luulossa, että voitettuaan viime vuoden kolmoset he pääsisivät tänä vuonna automaattisesti mitaleille. Voi niitä tanskalaisia.
Turnauksen voitti lopulta Turkki, joka kaatoi Saksan jatkoajalla 2-1. Onnea Turkki!
Pelien päätyttyä aterioimme Sandefjordin keskustan amerikkalaisessa ruokaravintolassa, josta jatkoimme juhlimaan saksalaisten majapaikkaan, Norjan suurimpaan lukioon! Ilonpitoon liittyi myös norjalaisia, turkkilaisia ja kolumbialaisia.
Muutaman tunnin kansainvälisen salsailun jälkeen aloitimme yön yli kestävän moottorimarssin kohti Tukholman satamaa, jossa Viikinkilaivamme odotteli meitä kotimatkalle.
Turnauksen yhteenveto:
Sijoitus: 6.
Hopeareunus: Ruotsi 7.
Nimityksiä:
Korikuningas: Veerti (3+0)
Istuja: Eero (Lukuisia minuutteja)
Ämpärin pesijät: Teemu ja Timo
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
tiistai 15. marraskuuta 2016
Toinen turnauspäivä
Päävalmentajan ohjaama vajaan kymmenen kilometrin happihyppely ja hotellimme ruhtinaallinen aamiainen toivottivat joukkueen terävästi tervetulleeksi kilpailupäivään numero kaksi. Myös otteluita oli tänään kaksi.
Aamupäivällä pelasimme Turkkia, kisojen tulokasmaata vastaan.
Suomi-Turkki -ottelun pikainen peliraportti:
Tulos: 10-0. Turkille. Olivat isoja poikia. Tosi isoja. Ja karvaisia. Joku olisi mahdollisesti voinut kuvitella, että vastassa oli u31-joukkue. Ja kuvittelikin. Koko Suomen joukkue.
Sen pituinen se.
Toinen peli iltapäivällä oli rakasta naapurimaatamme Ruotsia vastaan ja se määritteli pelaammeko sijoista 5-6 vai 7-8.
Tässä peliraportti kutkuttavan jännittävästä Suomi-Ruotsi -kamppailusta:
Molempien joukkueiden puolustuspeli oli viritetty äärimmilleen tätä kamppailua varten. (Ymmärrettävää, sillä häviö ei tullut kysymykseen - ja helpoiten on häviämättä, kun päästää omaan päähän vähän koreja! #urheiluklisee)
Peli aaltoili tasaisesti päästä toiseen, mutta alakerrat kestivät. Jopa niin hyvin, että kahden maalittoman erän jälkeen tuomari kävi tarkastamassa korit lasilevyjen varalta.
Kiikarit taululla siirryttiin siis jatkoerään, jossa pelin henki oli äkkikuolema. Seuraava kori ratkaisisi trillerin!
Leikki kulki kuuliaisesti varsinaisen peliajan käsikirjoituksen mukaan aina erän loppuhetkille saakka. Mutta vihdoin, ottelun vanhennuttua jo 42-minuuttiseksi, päättivät Suomen pojat, että pallottelu riittää!
Pallo tuotiin korille sillä kuuluisalla joukkovoimalla, jossa pitkä rummutus ruotsalaiseen lihamuuriin kantoi viimein hedelmää: syntyi reikä, josta Veerti pujautti pelivälineen sisään! Töttöröö, sanoi summeri.
Voitto maistui niin kultaiselta, että joukkue oli jo valmistautumassa torijuhliin, kunnes Vaahtera muistutti meidän pelaavan vielä huomenna sijasta viisi. Juhlistimme turnauksen avausvoittoamme hotellimme maittavalla pastaillallisella.
Sunnuntaina otetaan revanssi Tanskaa vastaan.
Aamupäivällä pelasimme Turkkia, kisojen tulokasmaata vastaan.
Suomi-Turkki -ottelun pikainen peliraportti:
Tulos: 10-0. Turkille. Olivat isoja poikia. Tosi isoja. Ja karvaisia. Joku olisi mahdollisesti voinut kuvitella, että vastassa oli u31-joukkue. Ja kuvittelikin. Koko Suomen joukkue.
Sen pituinen se.
Toinen peli iltapäivällä oli rakasta naapurimaatamme Ruotsia vastaan ja se määritteli pelaammeko sijoista 5-6 vai 7-8.
Tässä peliraportti kutkuttavan jännittävästä Suomi-Ruotsi -kamppailusta:
Molempien joukkueiden puolustuspeli oli viritetty äärimmilleen tätä kamppailua varten. (Ymmärrettävää, sillä häviö ei tullut kysymykseen - ja helpoiten on häviämättä, kun päästää omaan päähän vähän koreja! #urheiluklisee)
Peli aaltoili tasaisesti päästä toiseen, mutta alakerrat kestivät. Jopa niin hyvin, että kahden maalittoman erän jälkeen tuomari kävi tarkastamassa korit lasilevyjen varalta.
Kiikarit taululla siirryttiin siis jatkoerään, jossa pelin henki oli äkkikuolema. Seuraava kori ratkaisisi trillerin!
Leikki kulki kuuliaisesti varsinaisen peliajan käsikirjoituksen mukaan aina erän loppuhetkille saakka. Mutta vihdoin, ottelun vanhennuttua jo 42-minuuttiseksi, päättivät Suomen pojat, että pallottelu riittää!
Pallo tuotiin korille sillä kuuluisalla joukkovoimalla, jossa pitkä rummutus ruotsalaiseen lihamuuriin kantoi viimein hedelmää: syntyi reikä, josta Veerti pujautti pelivälineen sisään! Töttöröö, sanoi summeri.
Voitto maistui niin kultaiselta, että joukkue oli jo valmistautumassa torijuhliin, kunnes Vaahtera muistutti meidän pelaavan vielä huomenna sijasta viisi. Juhlistimme turnauksen avausvoittoamme hotellimme maittavalla pastaillallisella.
Sunnuntaina otetaan revanssi Tanskaa vastaan.
lauantai 12. marraskuuta 2016
Kohti Sandefjordia!
Kisamatkamme alkoi keskiviikkona 9.10. Turun satamasta. Siirryimme punavalkoisen risteilijän kyyditsemänä Itämeren yli, mukanamme kaksi huippuvarusteltua tila-autoa. Joko managerimme taitaa suostuttelun erityisen hyvin tai joukkueemme on tänäkin vuonna lapsellinen: illastimme buffetissa lasten hinnalla!
Paatti saapui Tukholmaan torstaiaamuna, jossa vietimme muutaman tunnin nähtävyyksiin tutustuen. Ja väsäsimmepä myös valtavan lumiukon kaupungin vanhinpaan puistoon!
Pakkauduttuamme autoihin ajoimme viitisen tuntia Karlstadiin, jossa pidimme yön yli kestävän tauon viiden tähden leirintäalueella.
Perjantaina aamureippailimme raikkaassa marrasaamussa, nautimme aamiaiset ja jatkoimme matkaamme kohti Norjaa. Managerimme yhteydenotoista välittämättä kisajärjestäjä langetti harjoitusvuoroksemme ajan, jolloin istuimme vielä ajoneuvoissa parinsadan kilometrin päässä Sandefjordista. Kiitos ja kumarrus.
Saavuimme kilpailupaikalle puolen päivän tuntumassa. Avauspäivän ottelut Tanskaa ja Saksaa vastaan menivät käynnistymisvaikeuksissa. Tanskaa vastaan 2-7 (Veerti lupasi tehdä viime vuoden debyyttikorinsa kunniaksi korin Tanskalle, mutta tekikin kaksi. Hyvä Veerti!) ja Saksaa vastaan 0-13. Takkiin molemmat.
Palaverissa totesimme ainoan tien pohjalta olevan ylöspäin.
Avauspäivän farssi sai lisää tuulta alleen, kun otteluiden myöhästelyiden takia jäimme vailla luksushotellimme luksusillallista. Urhomme päätyivät ruokkimaan itsensä Sandefjordin ravitsemusliikkeiden antimilla, joissa ainakin hintataso oli luksusluokkaa ("Tre pizzor? Det gör 83€.")
Joukkue nollasi vastoinkäymiset esimerkillisesti ja nukkumattia ei tarvinnut kauan houkutella sviittiemme vesisängyissä.
Paatti saapui Tukholmaan torstaiaamuna, jossa vietimme muutaman tunnin nähtävyyksiin tutustuen. Ja väsäsimmepä myös valtavan lumiukon kaupungin vanhinpaan puistoon!
Pakkauduttuamme autoihin ajoimme viitisen tuntia Karlstadiin, jossa pidimme yön yli kestävän tauon viiden tähden leirintäalueella.
Perjantaina aamureippailimme raikkaassa marrasaamussa, nautimme aamiaiset ja jatkoimme matkaamme kohti Norjaa. Managerimme yhteydenotoista välittämättä kisajärjestäjä langetti harjoitusvuoroksemme ajan, jolloin istuimme vielä ajoneuvoissa parinsadan kilometrin päässä Sandefjordista. Kiitos ja kumarrus.
Saavuimme kilpailupaikalle puolen päivän tuntumassa. Avauspäivän ottelut Tanskaa ja Saksaa vastaan menivät käynnistymisvaikeuksissa. Tanskaa vastaan 2-7 (Veerti lupasi tehdä viime vuoden debyyttikorinsa kunniaksi korin Tanskalle, mutta tekikin kaksi. Hyvä Veerti!) ja Saksaa vastaan 0-13. Takkiin molemmat.
Palaverissa totesimme ainoan tien pohjalta olevan ylöspäin.
Avauspäivän farssi sai lisää tuulta alleen, kun otteluiden myöhästelyiden takia jäimme vailla luksushotellimme luksusillallista. Urhomme päätyivät ruokkimaan itsensä Sandefjordin ravitsemusliikkeiden antimilla, joissa ainakin hintataso oli luksusluokkaa ("Tre pizzor? Det gör 83€.")
Joukkue nollasi vastoinkäymiset esimerkillisesti ja nukkumattia ei tarvinnut kauan houkutella sviittiemme vesisängyissä.
tiistai 1. marraskuuta 2016
Kokoonpano 2016
Fanfaarien soidessa päävalmentaja Pelttari julisti viimeisen leirin päätteeksi kokoonpanon edustamaan Suomea alle 21-vuotiaiden avoimiin EM-kisoihin Norjan Sandefjordiin.
Hyvät naiset ja herrat, pojat ja tytöt, kissat, koirat ja kaikki muutkin: tässä on ylevä joukkueemme vuosimallia 2016!
Hyökkääjät:
Eero Laitinen #8
Vili Silen #11
Tuomas Puharinen #9
Aku Luukko #79
Tobias Mikkola #12
Puolustajat:
Timo Ahola #10
Jyri Väänänen #13
Simo Hartikainen #55
Jere Toivonen #7
Jalmari Männistö #?
Maalivahdit:
Teemu Hirvonen #96
Aleksi Mäkelä #5
Topias Tuononen #31
Veerti Pykäläinen #29
Leevi Laasonen #?
Varalla:
Paavo Mård
Oskari Sell
Onnittelut kisalaivaan valituille!
Ps. Pelaajanumerot päivittyvät sitä mukaa kun tieto niistä saapuu ylläpidolle.
Pps. Instagramissa kuvamuotoista maajoukkuevelmuilua: @uwr21_finland
Follaa tai ainakin kuvia scrollaa.
Hyvät naiset ja herrat, pojat ja tytöt, kissat, koirat ja kaikki muutkin: tässä on ylevä joukkueemme vuosimallia 2016!
Hyökkääjät:
Eero Laitinen #8
Vili Silen #11
Tuomas Puharinen #9
Aku Luukko #79
Tobias Mikkola #12
Puolustajat:
Timo Ahola #10
Jyri Väänänen #13
Simo Hartikainen #55
Jere Toivonen #7
Jalmari Männistö #?
Maalivahdit:
Teemu Hirvonen #96
Aleksi Mäkelä #5
Topias Tuononen #31
Veerti Pykäläinen #29
Leevi Laasonen #?
Varalla:
Paavo Mård
Oskari Sell
Onnittelut kisalaivaan valituille!
Ps. Pelaajanumerot päivittyvät sitä mukaa kun tieto niistä saapuu ylläpidolle.
Pps. Instagramissa kuvamuotoista maajoukkuevelmuilua: @uwr21_finland
Follaa tai ainakin kuvia scrollaa.
Viimeistelyjä vaille valmis
Leirit on nyt leireilty ja joukkue nimetty. Yhteispeli hiottu äärimmilleen ja kisakunto on puolentoista viikon loppuhiontaa vaille timanttinen!
Viimeinen leiri oli kaksipäiväinen ja se urakoitiin jälleen lakeuksilla, jokirantakaupunki Seinäjoen hellässä syleilyssä. Leiri julistettiin alkaneeksi lauantai-iltana, jolloin pikaisen heippatirallailun ja palaverin jälkeen urhomme aloittivat puolentoista tunnin altaan. Osallistujia oli lähes parikymmentä (13). Pelisetit olivat vauhdikkaita ja ne katkottiin erinäisin harjoittein. Tempo pysyi mainiosti yllä, vaikka vaihtomiehistä ei päästy juuri nauttimaan. Halu viimeisten näyttöjen antamisesta oli nähtävissä joukkueesta!
Iltaruokailu hoidettiin totuttuun tapaan urheilijaystävällisessä Turkinpippurissa, josta selvisimme tällä kertaa tyylikkäästi ilman hälytysvälikohtausta… Yöpyminen tapahtui mukavasti Omenahotellissa ja The Grand Hotel of River Cityssa aka Santun kotona. Leevi luki Grand Hoteliin majoittujille fysiikkaa iltasaduksi Timpan säestäessä ukulelellaan. Unentuloa ei voinut estää!
Toinen leiripäivä starttasi omatoimisella aamureippailulla (ei aamureippailua) ja ilouutisella: joukkomme hurja kasvaisi vajaalla kentällisellä pelimiehiä, jotka harmillisesti olivat unohtaneet leirin alkaneen jo lauantaina! Edessä oli Friendly Games, LakSun isännöimä turnaus, jossa oli joukkue jopa Venäjältä asti. Otteluita oli ohjelmassamme neljä ja pituudellaan ne olisivat huolestuttaneet heikkokuntoisempia pelureita: 2x17min!
Sankarimme vain totesivat, että pelaaminen on kivaa ja paljon pelaaminen on tosi kivaa.
Otteluissa peli kulki kuten tässä vaiheessa projektia kuuluukin: kolme voittoa ja vain yksi tappio ja sekin Kokkola-Pietarsaari -akselin joukkueelle, joka onnistui lahjomaan myös valmentaja-Pelttarin pelaajalistoilleen. Nuorukaiset taistelivat urheasti, mutta 50kg takamatka pelimiesten välisessä keskipainossa oli liikaa.
Niin ja luonnollisesti kaikkia temppuja ja kikkoja ei haluttu vielä tuoda päivänvaloon vakoojien pelossa...
Pelien jälkeen palaveroitiin pikaisesti ja nimettiin vuonomaahan lähtevä lopullinen EM-kisajoukkue, joka suuruudessaan ja mahtavuudessaan ansaitsee oman blogimerkintänsä! (Seuraava postaus.)
Sandefjord häämöttää reilun viikon päässä ja me olemme valmiita!
Ps. Kyllä me leireillään välillä muuallakin kuin Seinäjoella, vaikka se niin kiva paikka onkin. Kävimme muun muassa Kuusankoskella lokakuun alkupuolella.
Pps. Joukkue on sukeltanut yhä syvemmälle sosiaaliseen mediaan.
Instagram: @uwr21_finland
Follaa tai ainakin kuvia scrollaa.
Viimeinen leiri oli kaksipäiväinen ja se urakoitiin jälleen lakeuksilla, jokirantakaupunki Seinäjoen hellässä syleilyssä. Leiri julistettiin alkaneeksi lauantai-iltana, jolloin pikaisen heippatirallailun ja palaverin jälkeen urhomme aloittivat puolentoista tunnin altaan. Osallistujia oli lähes parikymmentä (13). Pelisetit olivat vauhdikkaita ja ne katkottiin erinäisin harjoittein. Tempo pysyi mainiosti yllä, vaikka vaihtomiehistä ei päästy juuri nauttimaan. Halu viimeisten näyttöjen antamisesta oli nähtävissä joukkueesta!
Iltaruokailu hoidettiin totuttuun tapaan urheilijaystävällisessä Turkinpippurissa, josta selvisimme tällä kertaa tyylikkäästi ilman hälytysvälikohtausta… Yöpyminen tapahtui mukavasti Omenahotellissa ja The Grand Hotel of River Cityssa aka Santun kotona. Leevi luki Grand Hoteliin majoittujille fysiikkaa iltasaduksi Timpan säestäessä ukulelellaan. Unentuloa ei voinut estää!
Toinen leiripäivä starttasi omatoimisella aamureippailulla (ei aamureippailua) ja ilouutisella: joukkomme hurja kasvaisi vajaalla kentällisellä pelimiehiä, jotka harmillisesti olivat unohtaneet leirin alkaneen jo lauantaina! Edessä oli Friendly Games, LakSun isännöimä turnaus, jossa oli joukkue jopa Venäjältä asti. Otteluita oli ohjelmassamme neljä ja pituudellaan ne olisivat huolestuttaneet heikkokuntoisempia pelureita: 2x17min!
Sankarimme vain totesivat, että pelaaminen on kivaa ja paljon pelaaminen on tosi kivaa.
Otteluissa peli kulki kuten tässä vaiheessa projektia kuuluukin: kolme voittoa ja vain yksi tappio ja sekin Kokkola-Pietarsaari -akselin joukkueelle, joka onnistui lahjomaan myös valmentaja-Pelttarin pelaajalistoilleen. Nuorukaiset taistelivat urheasti, mutta 50kg takamatka pelimiesten välisessä keskipainossa oli liikaa.
Niin ja luonnollisesti kaikkia temppuja ja kikkoja ei haluttu vielä tuoda päivänvaloon vakoojien pelossa...
Pelien jälkeen palaveroitiin pikaisesti ja nimettiin vuonomaahan lähtevä lopullinen EM-kisajoukkue, joka suuruudessaan ja mahtavuudessaan ansaitsee oman blogimerkintänsä! (Seuraava postaus.)
Sandefjord häämöttää reilun viikon päässä ja me olemme valmiita!
Ps. Kyllä me leireillään välillä muuallakin kuin Seinäjoella, vaikka se niin kiva paikka onkin. Kävimme muun muassa Kuusankoskella lokakuun alkupuolella.
Pps. Joukkue on sukeltanut yhä syvemmälle sosiaaliseen mediaan.
Instagram: @uwr21_finland
Follaa tai ainakin kuvia scrollaa.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Leiri lakeuksilla
3.9.2016
Seinäjoen, Pohjanmaan sydämen, uimahallin aulassa on aistittavissa puhdas innostus. (Joukkue jaksaa juuri ja juuri seistä kolmirivissä päävalmentajan alkupuheen ajan.) Kaikilla on jo valtava hinku altaaseen, sillä kesätauko on totisesti ollut tuskastuttavan pitkä. On syyskuu ja maajoukkueleiri on alkamaisillaan!
Ensimmäinen allas alkaa pienimuotoisella pettymyksellä: pikkulintujen "auringonvarmasti suoritettavaksi" livertämät sukellusuinti- ja lihaskuntotestit eivät kuulemma kuulu tämän leirin ohjelmaan. Tämän kuultuaan Timo mielenosoituksellisesti piti maajoukkueen historian verkkaisimmat alkulämmittelyt. ”Löysäillään sitten, helkkari soikoon!”
Kuitenkin hyvin pian ensimmäisen pelisetin alettua sekä suupielet että terve puna nousivat urhojemme kasvoilla. "Oi kuinka metkaa uppopallo onkaan!” riemuittiin altaassa.
Altaiden välisellä tauolla pidettiin palaveri pelitaktiikasta ja kisamatkasta. Lisäksi joukkue sai valmennusjohdolta suoraakin suoremman palautteen ensimmäisen altaan suorituksista - säälimättömällä videomateriaalilla maustettuna. Kova paine tekee hiilenpalasta timantin!
Ehdittiin myös käydä tankkaamassa eväsvarastoja ja ihailemassa Seinäjoen nähtävyyksiä. Tai nähtävyyttä. Ajettiin siis kauppareissulla Lakeuden Ristin ohi. ” Outoja taloja näillä pohjalaisilla”, kuului auton takapenkiltä.
Valmentajakaksikon palopuhe oli selvästi uponnut kaljuihin ja ei-niin-kaljuihin päihin, sillä toisella altaalla toiminta näytti paikoitellen jopa maajoukkuemaiselta. Iltapäivä hurahti kuin siivillä harjoitteiden ja vauhdikkaiden pelisettien parissa. Hyökkääjämme eivät tosin olleet ymmärtäneet, kun palaverissa oli todettu karvauksen olevan työtä - Heille oli pienen elämänsä julistettu työnteon olevan vaivalloista ja epämukavaa. Eivät osanneet yhdistää moisia ominaisuuksia karvaukseen.
Ilta-altaan jälkeen joukkue koki saunatiloissa lihaksia vertaillessaan valaistuksen: mitä enemmän kisa-altaassa on suomalaista lihaa sitä vähemmän vastustajilla on pelitilaa! Siitä innostuneena iltapala päätettiin yksimielisesti nauttia Turkinpippuri-pitseriassa, joka lakeuksilla tunnetaan paikkana, jossa ”isookin isäntä saa vattansa täytehen.” Päti ilmeisesti myös uppopalloilijoihin.
Eikä kommelluksilta tälläkään kertaa säästytty: asioidessaan inva-wc:ssä eräs Joensuulainen sankari yritti vetää pöntön suorittamalla pienoisen Tarzan-performanssin katosta roikkuvassa hälytysnarussa. Kun sireeni oli huutanut kymmenisen minuuttia, hän alkoi tajuta ettei suoritus tainnutkaan mennä niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä... Eerolle ja Tonille tilanne lieni ennestään tuttu, sillä vilkaistuaan toisiaan he rutiininomaisesti poikkesivat WC:ssä hiljentämässä hälytyksen.
Ruokailun jälkeen jakauduttiin majoituksiin. Noin puolet menivät managerimme järjestämään luksusmajoitukseen hieman keskustan ulkopuolelle ja toinen puolisko päätti hakea autenttista kokemusta majoittumalla paikallisen, ”Suomen nopeimman satakakskytsenttisen”, nykyään sparraillen ja blogitarinoiden vaikuttavan Santun luokse. Ilta eteni rennosti Netflixin ja chillailun parissa. Timo ja Leevi näppäilivät ukulelea ja kitaraa.
4.9.2016
Toinen leiripäivä alkoi Pelttarin johdolla pirteällä aamulenkillä. ”Miksi vain kymmenen kilometriä ja miksi vasta nyt kahdeksalta?” kuului joukkueelta. On ne innokkaita velikultia! Nuorukaisille myönnettiin reippailun lopuksi lupa tehdä punnerruksia. ”Kunhan ette nyt aivan sadoittain…”, sanoi valmentajakaksikko. Hyvät valmentajat ymmärtävät myös levon tärkeyden.
Altailla panostettiin erityisesti yhteispelin hiomiseen ja erikoistilannepelaamiseeen. Alivoimamaaleja iskettiin suvereenisti sekä sinisen että valkoisen joukkueen toimesta. Kun taas ylivoimapuolustus… Noh, toivottavasti kisavastustajat eivät hirveästi kuluta jäähypenkkiään...
Tasakentällisin pelatessa peli aaltoili mukavasti päästä toiseen. Peliväline liikkui, mutta puolustukset kestivät. Pisimpiä palloja päädyttiin katkomaan satunnaisilla erikoistilanteilla.
Väsymys ei juurikaan näkynyt nuorukaisten pelissä viimeisellä altaalla. Liike, syötöt ja peliäly olivat huomattavasti terävämpiä ensimmäiseen päivään verrattuna - koneiden puhdistus kesän pölyistä oli onnistuneesti suoritettu!
Loppupalaverin ja erohalien jälkeen pelaajat lupaavat jatkaa innokkaasti omatoimista harjoitteluaan.
Sandefjord, olemme tulossa!
Irrallisia huomautuksia:
-Veerti voitti leirin nopeuskisan.
-Toni voitti rankkariturnauksen
-Timo voitti rankkariturnauksen
-Molemmat väittävät voittaneensa
-Yksikään pelaaja ei vuotanut verta leirillä (!!!)
-Paitsi Simo vähän, mutta sormia ei lasketa
Ja tärkeimpänä:
-Joukkue kiittää sparraajia ja hallihenkilökuntaa!
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Pelitietoja
Suomi voitti pronssiottelussa Norjan 6-2! Totti teki neljä koria. Myöhemmin lisää tietoa. Saksa 3-2 Suomi ja Tanska-Suomi 0-12.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)